lundi 20 novembre 1989

finnois

Yleissopimus lapsen oikeuksista

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,
· ottavat huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa julistettujen periaatteiden mukaisesti koko ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja luovuttamattoimien oikeuksien tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa,
muistavat että Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisen perusoikeuksiin, arvoon ja merkitykseen ja ovat päättäneet edistää sosiaalista kehitystä ja parempia elinoloja vapaammissa oloissa,
tunnustavat, että Yhdistyneet Kansakunnat on ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja kansainvälisissä ihmisoikeuksien yleissopimuksissa julistanut ja sopinut, että jokainen ihminen on oikeutettu niissä tunnustettuihin oikeukssin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, syntymään tai muuhun seikkaan perustuvaa erotusta,
muistavat, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut lasten olevan oikeutettuja erityiseen huolenpitoon ja apuun,
ovat vakuuttuneita siitä, että perheelä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa,
tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasva perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä,
ottavat huomioon, että lapsen tulisi olla täysin valmis elämään itsenäistä elämää yhteiskunnassa ja häntä tulisi kasvatta Yhdistyeiden Kansakuntien peruskirjassa julistettujen ihanteiden hengessä sekä erityisesti rauhan, ihmisarvon, suvaitsevaisuuden, vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden hengessä,
muistavat, että erityisen huolenpidon ulottaminen lapseen on todettu Geneven lapsen oikeuksien julistuksessa vuonna 1924 ja Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1959 hyväksymässä lapsen oikeuksien julistuksessa sekä tunnustettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, kansailisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (erityisesti sen 23 ja 24 artiklassa), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (erityisesti sen 10 artiklassa) ja lasten hyvinvoinnista huolehtivien erityisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen säännöissä ja soveltuvissa asiakirjoissa,
muistavat, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 20 päivänä marraskuuta 1959 hyväksymässä lapsen oikeuksien julistuksessa todettan, että "lapsi ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä vuoksi tarvisee erityistä suojelua ja huolenpitoa, siihen luettuna asianmukainen hoiti sekä ennen syntymää että sen jälkeen",
muistavat julistuksen sosiaalisista ja oikeudellisista periaatteista lasten huollossa ja suojelussa, erityisesti sijaishuollossa sekä kansallisessa että kansainvälisessä lapseksiottamisessa, Yhtistyneiden Kansakuntien vähimmäissäännökset nuoriso-oikeudesta ("Beijingin säännöt") ja julistuksen naisten ja lasten suojelusta hätäntilanteissa ja aseellisissa selkkauksissa,
tunnustavat, että kaikissa maailman maissa elää lapsia erittäin vaikeissa oloissa ja että tällaiset lapset tulee erityisesti ottaa huomioon,
ottavat asianmukaisesti huomioon kunkin kansan perinteiden ja kulttuurin merkityksen lapsen suojelussa ja tasapainoisessa kehityksessä,
· tunnustavat kansainvälisen yhteistyön merkityksen lasten olojen parantamiseksi kaikissa maissa, erityisesti kehityismaissa,
ovat sopineet seuraavasta:
I osa
1 Artikla
Tässä yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen sovellettavissa olevien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä ole saavutettu aikaisemmin.
2 Artikla
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan ja takaamaan tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niille tuomiovallan alaisille lapsille, ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajan rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asiaan uuluviin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistuksilta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisen huoltajansa tai muun perheenjäsenen asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.
3 Artikla
1. Kaikissa yksityisen tai julkisen sosiaalihuollon, oikeusistuimen, hallinnollisten viranomaisten tai lakeja säätävien elimien suorittamissa lapsiin kohdistuvissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen tarpeellisen suojelun ja hoidon ottaen huomioon hänen vanhempansa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä laillisesti vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimiin.
3. Sopimusvaltiot takaavat, että lasten hoidosta ja suojelusta vastuussa olevat laitokset ja palvelut noudattavat laillisten viranomaisten asettamia normeja, erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta ja henkilökunnan pätevää valvontaa koskevilla alueilla.
4 Artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin tässä sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Mitä tulee taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseen, sopimusvaltiot ryhtyvät tällaisiin toimiin mahdollisimman laajasti käytettävissä olevien voimavarojensa ukaisesti ja, milloin tarpeellista, kansainvälisen yhteistyön puitteissa.


5 Artikla
Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien, tai milloin sovellettavissa, suurperheen tai paikalliseen tapaan perustuvan yhteisön, laillisten holhoojien tai muiden lapsesta laillisesti vastuussa olevien henkilöiden vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle hänen kehittyvien kykyjensä mukaisesti tarvittavaa ohjausta ja neuvoja tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien harjoittamiseksi.
6 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on luontainen oikeus elämään.
2. Sopimusvaltiot takaavat lapselle mahdollisimman laajat henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset.
7 Artikla
1. Lapsi tulee rekisteröidä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä tulee syntymästä lähtien olla oikeus nimeen, oikeus saada kansalaisuus ja, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.
2. Sopimusvaltiot takaavat näiden oikeuksien toteuttamisen kansallisen lainsäädännön ja niiden velvoitteiden mukaisesti, joita alaan kuuluvien kansainvälisten sopimusten noudattaminen asettaa, erityisesti niissä tapauksissa, jolloin lapsi muutoin jäisi ilman kansalaisuutta.
8 Artikla
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan lapsen oikeutta säilyttää henkilöllisyytensä, mukaanluettuna kansalaisuus, nimi ja lain tunnustamat sukulaissuhteet ilman että niihin puututaan lain vastaisesti.
2. Milloin lapselta on lain vastaisesti riistetty jokin osa tai koko hänen henkilöllisyytensä, on sopimusvaltioiden annettava hänelle asiaan kuuluvaa tukea ja suojelua pyrkien nopeasti palauttamaan lapselle hänen henkilöllisyytensä.
9 Artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan vanhempien tahdon vastaisesti, paitsi kun toimivaltainen viranomainen, jonka päätös voidaan alistaa oikeuden tarkistettavaksi, toteaa sen olevan soveltuviin lakeihin ja oikeuskäytäntöön perustuen lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityisesti silloin, kun vanhemmat laiminlyövät lapsen hoidon tai pahoinpitelevät lasta, tai silloin kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.
2. Momentissa 1 mainituissa toimenpiteissä on kaikille asianosaisille annettava mahdollisuus osallistua asian käsittelyyn ja tehdä näkökantansa tunnetuksi.
3. Sopimusvaltiot kunnioittavat toisesta tai molemmista vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää säännöllisiä henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
4. Mikäli tällainen ero aiheutuu sopimusvaltion alulle panemasta toimenpiteestä kuten lapsen toisen tai molempien vanhempien pidätyksestä, vangitsemisesta, maanpakoon määräämisestä, karkotuksesta tai kuolemasta (mukaanlukien valtion huostassa olevan henkilön mistä tahansa syystä aiheutuva kuolema) on sopimusvaltion vaadittaessa annettava lapselle, hänen vanhemmilleen tai tarvittaessa muulle perheenjäsenelle olennaiset tiedot poissaolevan perheenjäsenen/poissaolevien perheenjäsenten olinpaikasta, paitsi jos tiedon antamisen katsotaan vaarantavan lapsen hyvinvointia. Sopimusvaltioiden on edelleen varmistettava, ettei tällaisen pyynnön esittäminen itsessään aiheuta epäedullisia seurauksia asianosaiselle/asianosaisille.
10 Artikla
1. Yhdeksännen artiklan 1 momentissa sopimusvaltioille asetettujen velvoitteiden mukaisesti on lapsen tai hänen vanhempiensa hakemusta saapua tai lähteä sopimusvaltiosta perheenyhdistämistarkoituksessa käsiteltävä myönteisesti, inhimillisesti ja kiireellisesti. Sopimusvaltioiden on lisäksi taattava, ettei tällaisen hakemuksen esittämisestä ole epäedullisia seuraamuksia hakijoille eikä heidän perheenjäsenilleen.
2. Lapsella, jonka vanhemmat asuvat eri valtioissa, on oikeus säännöllisesti ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä molempiin vanhempiinsa, paitsi erikoistapauksissa. Tässä tarkoituksessa ja sopimusvaltioiden 9 momentissa 2 asetettujen velvoitteiden mukaisesti on sopimusvaltioiden kunnioitettava lapsen ja hänen vanhempiensa oikeutta lähteä mistä tahansa maasta, mukaanlukien heidän oma maansa ja saapua omaan maahansa. Oikeutta lähteä maasta voidaan rajoittaa vain lain määräämällä tavalla, milloin se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre public), yleisen terveyden tai moraalin tai muiden ihmisten oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi, ja milloin se on tässä sopimuksessa tunnustettujen muiden oikeuksien mukaista.
11 Artikla
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät toimiin taistellakseen lasten lainvastaista maastakuljetusta ja heidän ulkomailta palauttamatta jättämistä vastaan.
2. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot edistävät kahdenkeskisten tai monenkeskisten sopimusten solmimista tai olemassa oleviin sopimuksiin liittymistä.
12 Artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka on kykenevä muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykseen on kiinnitetävä asiaankuuluvaa huomiota lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
2. Tämän toteuttamiseksi on lapselle erityisesti annettava mahdollisuus tulla kuulluksi missä tahansa häntä koskevassa oikeudellisessa tai hallinnollisessa menettelyssä joko suoraan tai edustajan tai tarvittavan elimen kautta maan lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.
13 Artikla
1. Lapsella on oltava oikeus ilmaisun vapauteen. Tämän oikeuden tulee sisältää yli rajojen ulottuva vapaus etsiä, vastaanottaa ja levittää kaikenlaista tietoa ja ajatuksia joko suullisesti, kirjoitettuna tai painettuna, taiteen muodossa tai minkä tahansa muun lapsen valitseman tavan välityksellä.
2. Tämän oikeuden harjoittamiseen voidaan kohdistaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, jotka määritellään laissa ja jotka ovat tarpeellisia:
a) muiden ihmisten oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi; tai
b) kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre public) tai yleisen terveyden tai moraalin suojelemiseksi.
14 Artikla
1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatukseen, omantunnon ja uskonnon vapaukseen.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja, milloin sovellettavissa, laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa harjoittamisessa tavalla, joka on lapsen kehitystason mukaista.
3. Henkilön vapaudelle julistaa vakaumustaan tai uskontoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveyttä tai moraalia tai muiden ihmisten perusoikeuksia ja -vapauksia.
15 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen yhdistymisvapauden ja vapauden rauhanomaisiin kokoontumisiin.
2. Näiden oikeuksien harjoittamiselle ei voida asettaa muita kuin sellaisia rajoituksia, jotka ovat laissa määrättyjä ja välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansalliselle tai julkiselle turvallisuudelle, yleiselle järjestykselle (ordre public), yleisen terveyden tai moraalin tai muiden ihmisten vapauksien tai oikeuksien suojelemiselle.
16 Artikla
1. Lapsen yksityisyyttä, perhettä, kotia tai kirjeenvaihtoa ei saa mielivaltaisesti tai lainvastaisesti häiritä, eikä hänen kunniaansa tai mainettaan kohtaan saa lainvastaisesti hyökätä.
2. Lapsella on oikeus lain suojaan tällaista häirintää ja hyökkäystä vastaan.
17 Artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedotusvälineiden tärkeän tehtävän ja takaavat, että lapsella on käytettävissään tietoa moninaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, jotka tähtäävät hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa ja ruumiillisen terveytensä edistämiseen. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot:
a) rohkaisevat tiedotusvälineitä levittämään lapsen sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävää ja 29 artiklan hengen mukaista tietoa;
b) rohkaisevat kansainvälistä yhteistyötä erilaisista sivistyksellisistä, kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä olevan tiedon ja aineiston tuottamiseksi, vaihtamiseksi ja levittämiseksi;
c) rohkaisevat lastenkirjojen tuottamista ja levittämistä;
d) rohkaisevat tiedotusvälineitä erityisesti huomioimaan vähemmistöryhmiin kuuluvien tai alkuperäiskansojen lasten kielelliset tarpeet;
e) rohkaisevat kehittämään tarvittavia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta muistaen 13 ja 18 artiklojen määräykset.
18 Artikla
1. Sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai, kuten on mahdollista, laillisilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Heidän on huolehdittava, että lapsen edun toteuttaminen on kasvatuksen peruslähtökohta.
2. Tässä sopimuksessa esitettyjen oikeuksien takaamiseksi ja edistämiseksi sopimusvaltiot antavat vanhemmille ja muille huoltajille tarvittavaa apua heidän vastatessaan lapsen kasvatustehtävästä sekä huolehtivat lastenhuoltolaitosten ja -palvelujen kehittämisestä.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin toimiin taatakseen, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus nauttia sellaisista lastenhoitopalveluista ja -laitoksista, joihin he ovat valintakelpoisia.
19 Artikla
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja kasvatuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta tai henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta tai pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä kohtelulta, kaltoin kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan luettuna seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa/vanhempiensa, muun laillisen huoltajansa/muiden laillisten huoltajiensa tai kenen tahansa muun henkilön hoidossa.
2. Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvittaessa sisältää tehokkaita menetelmiä sellaisten sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja häntä hoitavia henkilöitä voidaan tarvittaessa tukea, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, hoitoon saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi, jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.
20 Artikla
1. Tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa olevalla lapsella tai lapsella, jonka edun mukaista ei ole jäädä perheen piiriin, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.
2. Sopimusvaltiot takaavat tällaiselle lapselle vaihtoehtoisen hoidon kansallisten lakiensa mukaisesti.
3. Tämä hoito voi muun muassa olla perhehoito, Islamin lain Kafala, lapseksiotto tai, mikäli tarpeellista, sijoitus sopivaan lastensuojelulaitokseen. Ratkaisua harkittaessa on asiaankuuluvaa huomiota kiinnitettävä lapsen kasvatuksen jatkuvuuden toivottavuuteen ja lapsen etniseen, uskonnolliseen, sivistykselliseen ja kielelliseen taustaan.
21 Artikla
Sopimusvaltiot, jotka tunnustavat ja/tai sallivat lapseksiottamisen takaavat, että lapsen etu on aina ensisijainen periaate ja ne:
a) takaavat, että lapseksiottamisen vahvistavat vain toimivaltaiset viranomaiset, jotka soveltuvat lakien ja menettelytapojen mukaan ja kaikkien asiaan liittyvien ja luotettavien tietojen pohjalta toteavat, että lapseksiottaminen on luvallista lapsen aseman ja hänen suhteensa vanhempiinsa, sukulaisiinsa ja laillisiin huoltajiinsa huomioon ottaen, ja vaadittaessa, että asianosaiset ovat antaneet tietoisen suostumuksensa lapseksiottamiseen saatuaan tarpeellista ottolapsineuvontaa;
b) tunnustavat, että kansainvälistä lapseksiottamista voidaan harkita vaihtoehtoisena hoitomuotona, jos lasta ei voida sijoittaa perhehoitoon, ottaa lapseksi tai millään muulla sopivalla tavalla hoitaa lapsen omassa maassa;
c) takaavat, että toiseen maahan lapseksiotettava lapsi nauttii yhtäläisistä suojatoimista ja normeista kuin mitä sovelletaan kansalliseen lapseksiottamiseen;
d) ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, ettei kansainvälinen lapseksiottaminen johda epäasialliseen taloudelliseen hyötyyn asianosaisille;
e) edistävät, milloin tarkoituksenmukaista, tämän artiklan päämääriä solmimalla kahdenkeskisiä tai monenkeskisiä järjestelyjä ja sopimuksia, ja pyrkivät näissä puitteissa takaamaan, että lapsen sijoittaminen toisen maahan tapahtuu toimivaltaisten viranomaisten tai elinten toimesta.
22 Artikla
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimiin taatakseen, että lapsi, joka joko yksin tai yhdessä vanhempiensa tai kenen tahansa muun henkilön kanssa, anoo pakolaisen asemaa tai jota voidaan pitää pakolaisena sovellettavissa olevien kansainvälisten tai kansallisten lakien ja menettelytapojen mukaan, saa tarvittavaa suojelua ja humanitaarista apua kyseisten valtioiden allekirjoittamassa, tässä sopimuksessa tai muissa kansainvälisissä ihmisoikeudellisissa tai humanitaarisissa sopimuksissa esitettyjen soveltuvien oikeuksien nauttimiseksi.
2. Tämän toteuttamiseksi sopimusvaltiot osallistuvat, siten kun katsovat tarpeelliseksi, Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa yhteistyössä olevien järjestöjen ponnisteluihin tällaisen lapsen suojelemiseksi ja avustamiseksi sekä minkä tahansa pakolaislapsen vanhempien tai perheenjäsenten jäljittämiseksi, jotta saataisiin tarpeellisia tietoja lapsen palauttamiseksi omaan perheeseensä. Silloin kun vanhempia, muita laillisia huoltajia tai perheenjäseniä ei voida löytää, on lapsen saatava sellaista suojelua kuin mille tahansa syystä tai toisesta pysyvästi tai tilapäisesti perheen turvaa vailla olevalle lapselle tämän sopimuksen mukaan annetaan.
23 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että henkisesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen tulisi nauttia kelvollisesta ja täysipainoisesta elämästä oloissa, jotka takaavat hänen ihmisarvonsa, edistävät hänen itseluottamustaan ja helpottavat hänen aktiivista osallistumistaan yhteisönsä toimintaan.
2. Sopimusvaltiot tunnustavat vammaisen lapsen oikeuden erityiseen hoitoon sekä kannustavat ja takaavat, että ne, käytettävissä olevien voimavarojensa mukaisesti, antavat tukea kaikille hoitoon oikeutetuille ja tukea anoneille lapsille ja heidän hoidostaan vastuussa oleville henkilöille, kun tuki on lapsen tilaan sekä hänen vanhempiensa tai hänen muiden hoitajiensa olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaista.
3. Tunnustaen vammaisen lapsen erityistarpeet on momentissa 2 mainittua tukea, milloin mahdollista, annettava maksutta ottaen huomioon vanhempien tai lapsen muiden hoitajien varallisuus. Tuki on suunniteltava varmistamaan vammaisen lapsen pääsy opetukseen, koulutukseen, terveydenhoitopalveluihin, kuntoutukseen, ammattikoulutukseen ja virkistystoimintaan tavalla, joka tukee lasta saavuttamaan mahdollisimman täydellisen sosiaalisen integraation ja yksilöllisen kehityksen mukaanluettuna henkinen ja sivistyksellinen kehitys.
4. Sopimusvaltiot edistävät kansainvälisen yhteistyön hengessä tarvittavaa tiedonvaihtoa ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta sekä vammaisten lasten lääketieteellisestä, psykologisesta ja toiminnallisesta hoidosta, mukaan lukien myös tietojen levittäminen ja tiedon saannin turvaaminen kuntoutusmenetelmistä sekä opinto- ja koulutuspalveluista. Tavoitteena on auttaa sopimusvaltioita parantamaan kykyjään ja taitojaan sekä laajentamaan kokemuksiaan näillä aloilla. Kehitysmaiden tarpeet on tässä otettava erityisesti huomioon.
24 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden nauttia parhaimmasta saavutettavissa olevasta terveydestä sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan tällaisiin terveyspalveluihin.
2. Sopimusvaltiot pyrkivät tämän oikeuden täydelliseen toteuttamiseen ja ryhtyvät tarvittaviin toimiin erityisesti:
a) vähentääkseen imeväis- ja lapsikuolleisuutta;
b) taatakseen kaikille lapsille tarpeellisen lääketieteellisen avun ja terveydenhoidon painottaen perusterveydenhoidon kehittämistä;
c) taistellakseen tauteja ja aliravitsemusta vastaan perusterveydenhoidon puitteissa, mm. ottamalla käyttöön helposti saatavilla olevaa teknologiaa ja huolehtimalla riittävän ravintopitoisen ruoan ja puhtaan juomaveden saatavuudesta ottaen huomioon ympäristön saastumisen vaarat ja riskit;
d) taatakseen tarpeellisen terveydenhuollon odottaville äideille synnytystä ennen ja sen jälkeen;
e) varmistaakseen, että yhteiskunnan kaikki kerrokset, erityisesti vanhemmat ja lapset, saavat tietoa ja opetusta ja tukea lapsen terveyteen ja ravintoon, rintaruokinnan etuihin, hygieniaan ja viemäröintiin ja onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvien perustietojen käytössä;
f) kehittääkseen ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, vanhempainohjausta ja perhesuunnittelukasvatusta sekä perhesuunnittelupalveluja.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät tehokkaisiin ja tarvittaviin toimiin tavoitteenaan poistaa lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja.
4. Sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään ja kannustamaan kansainvälistä yhteistyötä pyrkien tässä artiklassa tunnustetun oikeuden kokonaisvaltaiseen toteuttamiseen asteittain. Kehitysmaiden tarpeet on tässä otettava erityisesti huomioon.
25 Artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat sijoittaneet hoitoon hänen huoltonsa järjestämiseksi, hänen suojelemisekseen tao hänen ruumiillisen tai henkisen terveytensä hoitamiseksi, oikeuden hänelle annetun hoidon ja hänen sijoitukseensa liittyvien muiden olosuhteiden ajoittaiseen tarkistamiseen.
26 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle lapselle oikeuden nauttia sosiaaliturvasta, sosiaalivakuutus mukaan luettuna, ja ryhtyvät tarpeellisiin toimiin tämän oikeuden täydelliseksi toteuttamiseksi kansallisten lakien mukaisesti.
2. Näitä etuja myönnettäessä olisi tarvittaessa otettava huomioon sekä lapsen ja hänen elatuksestaan vastuussa olevien henkilöiden varat ja olosuhteet kuten myös muuten lapsen esittämään tai hänen puolestaan esitettyyn hakemukseen vaikuttavat oleelliset seikat.
27 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle lapselle oikeuden saada hänen ruumiilliselle, hengelliselle, moraaliselle ja sosiaaliselle kehitykselle riittävä elintaso.
2. Vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehitykselle riittävät elinolot.
3. Sopimusvaltiot ryhtyvät, kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti, tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia tai muita lapsesta vastuussa olevia henkilöitä tämän oikeuden toteuttamiseksi sekä huolehtimaan tarvittaessa aineellisen avun antamisesta ja tukiohjelmista, joissa kiinnitetään erityistä huomiota ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen.
4. Sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin turvaamaan, että vanhemmat tai muut lapsesta taloudellisesti vastuussa olevat niin sopimusvaltioissa kuin ulkomaillakin asuvat henkilöt osallistuvat lapsen elatukseen. Erityisesti silloin kun lapsesta taloudellisessa vastuussa oleva henkilö asuu eri maassa kuin lapsi, sopimusvaltiot edistävät kansainvälisten sopimusten solmimista tai niihin liittymistä sekä tekevät muita tarvittavia järjestelyjä elatuksen turvaamiseksi.
28 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta, ja jotta tämä oikeus voitaisiin toteuttaa asteittain ja yhtäläisesti kaikille, ne pyrkivät erityisesti:
a) saamaan alkeisopetuksen pakolliseksi, helposti saatavilla olevaksi ja maksuttomaksi kaikille;
b) tukemaan erilaisten toisen asteen opetuksen muotojen kehittämistä, yleinen ja ammatillinen koulutus mukaanluettuina, ja tekemään koulutus helposti saatavilla olevaksi ja saavutettavissa olevaksi jokaiselle lapselle, sekä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin maksuttoman opetuksen käyttöön ottamiseksi ja taloudellisen tuen antamiseksi sitä tarvitseville;
c) tekemään korkeampi opetus kaikin tarvittavin keinoin saatavilla olevaksi kaikille kyvykkyyden perusteella;
d) saamaan kouluun ja ammatilliseen koulutukseen liittyvä tieto ja neuvonta helposti saavutettavaksi ja saatavilla olevaksi kaikille lapsille;
e) ryhtymään toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden edistämiseksi ja koulun keskeyttämisen vähentämiseksi.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asiaan kuuluviin toimenpiteisiin taatakseen, että koulujen kurinpito toteutetaan tavalla, joka on lapsen ihmisarvon mukainen ja sopusoinnussa tämän yleissopimuksen kanssa.
3. Sopimusvaltiot edistävät ja kannustavat kansainvälistä yhteistyötä koulutusta koskevissa asioissa pyrkien erityisesti poistamaan tietämättömyyttä ja lukutaidottomuutta koko maailmassa ja helpottamaan tieteellisen ja teknisen tiedon saatavuutta sekä nykyaikaisten opetusmenetelmien käyttöönottoa. Kehitysmaiden tarpeet on tässä otettava erityisesti huomioon.
29 Artikla
1. Sopimusvaltiot ovat yksimielisiä siitä, että lapsen opetuksen tulee pyrkiä:
a) lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten että ruumiillisten kykyjen täyteen kehittämiseen;
b) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamisen kehittämiseen;
c) kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuinmaan ja hänen mahdollisen alkuperäismaansa kansallisia arvoja sekä muita, hänen omastaan poikkeavia kulttuureja kohtaan;
d) lapsen valmistamiseen vastuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa ymmärtämyksen, rauhan, suvaitsevaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja kaikkien kansakuntien sekä etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien ja alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden hengessä;
e) kunnioituksen edistämiseen elinympäristöä kohtaan.
2. Mikään tämän artiklan tai 28 artiklan kohdan ei ole tulkittava puuttuvan yksilöjen tai yhteisöjen oikeuteen perustaa ja johtaa opetuslaitoksia kuitenkin edellyttäen, että noudatetaan tämän artiklan 1 kohdassa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksessa annetun opetuksen tulee vastata valtion asettamia vähimmäisnormeja.
30 Artikla
Niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia ja kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, ei näihin vähemmistäryhmiin tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta saa kieltää oikeutta, yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa, nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
31 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle oikeuden lepoon ja virkistykseen, hänen ikäiselleen sopivaan leikkiin ja harrastustoimintaan sekä erityisesti vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin.
2. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua täysipainoisesti kulttuuri- ja taide-elämään ja ne rohkaisevat yhtäläisten ja sopivien mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajan toimintoihin.
32 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle oikeuden tulla suojelluksi taloudelliselta hyväksikäytöltä seka sellaiselta työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulunkäyntiään tai on vahingollista hänen terveydelleen tai hänen ruumiilliselle, henkiselle, hengelliselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimenpiteisiin taatakseen tämän artiklan toteuttamisen. Tässä tarkoituksessa ja ottaen huomioon muiden kansainvälisten sopimusten vastaavat säädökset, sopimusvaltiot erityisesti pyrkivät:
a) määrittelemään vähimmäisikärajan tai-rajat työhön otettaville;
b) antamaan tarvittavat työaikaa ja työoloja koskevat säädökset;
c) säätämään tarvittavat rangaistukset ja muut pakotteet taatakseen tämän artiklan tehokkaan toteuttamisen.
33 Artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin, lainsäädännölliset, hallinnolliset, sosiaaliset ja kasvatukselliset toimenpiteet mukaan luettuina, suojellakseen lapsia asiaakuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyjen huumausaineiden ja mielen toimintaan vaikuttavien aineiden käytöltä ja estääkseen lasten käytön tällaisten aineiden laittomassa tuotannossa ja kauppaamisessa.
34 Artikla
Sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikelta seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin kansallisiin, kahdenkeskisiin ja monenkeskiin toimiin estääkseen:
a) lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan mihinkään lainvastaiseen seksuaaliseen tekoon;
b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa lainvastaisessa seksuaalisessa toiminnassa;
c) lapsen hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai materiaaleissa.
35 Artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin kansallisiin, kahdenkeskisiin tai monenkeskisiin toimiin estääkseen lasten sieppaamisen, myynnin tai kauppaamisen missään tarkoituksessa tai muodossa.
36 Artikla
Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikenlaisilta muilta hänen hyvinvoinnilleen haitallisilta hyväksikäytön muodoilta.
37 Artikla
Sopimusvaltiot takaavat että:
a) yhtään lasta ei kiduteta, kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Kuolemanrangaistusta tai elinkautista tuomiota ilman vapauttamismahdollisuutta ei tule langettaa alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista;
b) yhdeltäkään lapselta ei saa riistää hänen vapauttaan lainvastaisesti tai mielivaltaisesti. Lapsen pidätykseen, vangitsemiseen ja vankilaan lähettämiseen tulee turvautua ainoastaan viime kädessä, kun muuta keinoa ei ole ja silloin mahdollisimman lyhyen aikaa;
c) jokaista vapautensa menettänyttä lasta on kohdeltava inhimillisesti ja hänen synnynnäistä ihmisarvoaan kunnioittaen ja huomioiden hänen iästään johtuvat tarpeet. Erityisesti on huomioitava, että jokainen vapautensa menettänyt lapsi on pidettävä erillään aikuisista, paitsi silloin kun katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin. Jokaisella lapsella on oikeus pitää yhteyttä perheeseensä kirjeiden ja vierailujen muodossa, paitsi erityisissä olosuhteissa;
d) jokaisella vapautensa menettäneellä lapsella on oikeus pikaiseen oikeudelliseen ja muuhun tarvittavaan apuun samoin kuin oikeus asettaa vapaudenriiston oikeudellisuus oikeusistuimen tai muun toimivaltaisen, itsenäisen ja puolueettoman elimen käsiteltäväksi ja oikeus pikaiseen päätökseen missä tahansa tällaisessa käsittelyssä.
38 Artikla
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan ja takaamaan kunnioituksen niitä kansainvälisen ja humanitaarisen lain sopimusvaltioihin sovellettavia määräyksiä kohtaan, jotka koskevat lapsia.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, etteivät alle 15-vuotiaat lapset suoraan osallistu vihollisuuksiin.
3. Sopimusvaltiot pidättäytyvät ottamasta asevoimiinsa henkilön, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta. Kutsuessaan palvelukseen niitä, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta, mutta ei 18 vuotta, sopimusvaltiot pyrkivät antamaan etusijan tämän ikäryhmän vanhimmille.
4. Sopimusvaltiot ryhtyvät, kansainvälisessä humanitaarisessa laissa olevien siviiliväestön suojelua koskevien velvoitteiden mukaisesti, kaikkiin mahdollisiin toimiin taatakseen aseellisten selkkausten keskellejoutuneille lapsille suojelun ja hoidon.
39 Artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin toimiin edistääkseen sellaisen lapsen ruumiillista tai psyykkistä toipumista ja sosiaalista kuntouttamista, joka on joutunut minkä tahansa laiminlyönnin, hyväksikäytön, pahoinpitelyn, kidutuksen tai minkä tahansa muun julman, epäinhimillisen tai alentavan kohtelun tai rangaistuksen, tai aseellisen selkkauksen uhriksi. Tällaista hoitoa tai kuntoutusta on annettava ympäristössä, joka edistää lapasen terveyttä, itsekunnioitusta ja omantunnonarvoa.
40 Artikla
1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle, jonka väitetään syyllistyneen, jota syytetään tai jonka on todettu rikkoneen lakia, oikeuden tulla kohdelluksi tavalla, joka edistää lapsen omanarvontuntoa ja ihmisarvoa ja joka vahvistaa lapsen kunnioitusta ihmisoikeuksia ja muiden ihmisten perusvapauksia kohtaan sekä ottaa huomioon lapsen iän ja tavoitteen hänen sosiaalisesta kuntouttamisestaan, jotta hän voisi omaksua rakentavan roolin yhteiskunnassa.
2. Tämän toteuttamiseksi, ottaen huomioon kansainvälisten sopimusten soveltuvat määräykset, sopimusvaltiot takaavat erityisesti:
a) ettei yhtään lasta väitetä syylliseksi, syytetä tai todeta rikkoneen lakia teolla tai tekemättä jättämisellä, joka teon hetkellä ei ole kielletty kansallisessa tai kansainvälisessä laissa;
b) jokaisella rikolliseen tekoon syylliseksi väitetyllä tai teosta syytetyllä lapsella on seuraavat vähimmäistakuut:
i) että häntä pidetään syyttömänä, kunnes hänet lain mukaan todetaan syylliseksi,
ii) että hänelle on ilmoitettava viipymättä ja suoraan, tai tarvittaessa hänen vanhempiensa tai laillisten holhoojiensa kautta, häntä vastaan esitetyt syytteet; hän on oikeutettu saamaan asianmukaista apua puolustuksensa valmistelussa sekä sen esittämisessä;
iii) että hän saa viipymättä asiansa toimivaltaisen, itsenäisen ja puolueettoman viranomaisen tai oikeudellisen elimen päätettäväksi rehellisessä ja lainmukaisessa oikeuskäsittelyssä, laillisen tai muun tarvittavan avustajan läsnäollessa, paitsi jos tämän todetaan olevan lapsen edun vastaista ottaen erityisesti huomioon hänen ikänsä, hänen tai hänen vanhempiensa tai laillisen holhoojiensa asema;
iv) häntä ei saa pakottaa antamaan todistusta tai tunnustamaan syyllisyytensä, kuulustelemaan tai olemaan kuulustellut vastaisia todistajia ja hankkimaan ja kuulustelemaan omaa kantaansa puoltavia todistajia tasavertaisuuden nimissä,
v) jos lapsen arvellaan rikkoneen lakia, hänellä on oikeus saada tämä päätös ja sen seurauksena määrätyt toimenpiteet korkeamman toimivaltaisen, itsenäisen ja puolueettoman viranomaisen tai oikeudellisen elimen tarkistettavaksi lain mukaisessa järjestyksessä;
vi) oikeus tulkin maksuttomaan apuun, jos lapsi ei ymmärrä tai puhu kieltä, jolla asiaa käsitellään;
vii) oikeus yksityisyytensä täydelliseen kunnioittamiseen oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa.
3. Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään syylliseksi väitettyjen, syytettyjen ja todistetusti lakia rikkoneiden lasten tarpeisiin erityisesti soveltuvien lakien ja menettelytapojen säätämistä, viranomaisten asettamista ja laitosten perustamista ja erityisesti:
a) säätämään vähimmäisikärajan, jota nuorempien lasten ei voida olettaa kykenevän rikkomaan lakia;
b) aina milloin mahdollista ja toivottavaa ryhtymään muihin kuin oikeudellisiin toimenpiteisiin tällaisten lasten kohdalla, edellyttäen että ihmisoikeuksia ja laillisia vaikutuksia kunnioitetaan täydellisesti.
4. Erilaisia järjestelyjä, kuten lapsen huollon järjestäminen, lapsen ohjaus ja valvontamääräykset, neuvontapalvelut, ehdollinen tuomio, perhehoito, koulutus ja ammattikoulutusohjelmat sekä muita vaihtoehtoja laitossijoituksille tulee olla saatavilla, jotta varmistettaisiin, että lapsia kohdellaan heidän hyvinvoinnilleen sekä heidän olosuhteilleen että rikkomuksilleen suhteessa oikealla tavalla.
41 Artikla
Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaikuta määräyksiin, jotka paremmin edistävät lapsen oikeuksien toteutumista, ja joita voi olla:
a) sopimusvaltion lainsäädännössä; tai
b) siihen valtioon nähden voimassa olevassa kansainvälisessä oikeudessa.
I OSA
42 Artikla
Sopimusvaltiot sitoutuvat saattamaan yleissopimuksen periaatteet ja määräykset yleisesti niin aikuisten kuin lastenkin tietoon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti.
43 Artikla
1. Sopimusvaltioiden edistymistä tämän yleissopimuksen velvoitteiden täyttämisessä tarkastelemaan perustetaan lapsen oikeuksien komitea, joka hoitaa jäljempänä määriteltyjä tehtäviä.
2. Komitea koostuu kymmenestä korkean moraalin ja tämän yleissopimuksen alueelta hyvin asiantuntemuksen tunnetusti omaavasta asiantuntijasta. Sopimusvaltiot valitsevat komitean jäsenet kansalaistensa keskuudesta ja he toimivat komiteassa henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. Jäsenten valinnassa maantieteellisen jakauman tasapuolisuuteen ja siihen, että keskeisimmät oikeusjärjestelmät ovat edustettuina.
3. Komitean jäsenet valitaan salaisilla vaaleilla sopimusvaltioiden nimeämistä henkilöistä. Kukin sopimusvaltio voi asettaa ehdokkaaksi yhden kansalaisensa.
4. Ensimmäinen komitea valitaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta ja sen jälkeen komitea valitaan joka toinen vuosi. Vähintään neljä kuukautta ennen kutakin vaalia on Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin lähetettävä sopimusvaltioille kirje, jossa pyydetään näitä nimeämään ehdokkaansa kahden kuukauden kuluessa. Pääsihteeri laatii sen jälkeen kaikista nimetyistä henkilöistä aakkosjärjestyksessä olevan luettelon, josta käy ilmi heidät nimenneet sopimusvaltiot, ja antaa sen tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tiedoksi.
5. Vaali toimitetaan pääsihteerin koollekutsumissa sopimusvaltioiden kokouksissa Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa. Nämä kokoukset ovat päätösvaltaisia, kun läsnä on kaksi kolmasosaa sopimusvaltioista ja komiteaan tulevat valituksi ne, jotka saavat eniten ääniä ja enemmistön läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden edustajien äänistä.
6. Komitean jäsenet valitaan nelivuotiskaudeksi. Heidät voidaan valita uudestaan, jos heidät nimetään uudelleen ehdokkaksi. Ensimmäisessä vaalissa valituista jäsenistä viiden toimikausi päättyy kahden vuoden kuluttua. Kokouksen puheenjohtaja valitsee arvalla nämä viisi jäsentä välittömästi ensimmäisen vaalin jälkeen.
7. Jos komitean jäsen kuolee, eroaa tai ilmoittaa ettei voi jostain syystä hoitaa komitean antamia tehtäviä, sopimusvaltio, joka oli asettanut henkilön ehdokkaaksi nimittää toisen asiantuntijan kansalaistensa joukosta tämän tilalle hänen kaudestaan jäljellä olevaksi ajaksi. Komitean on hyväksyttävä tällainen nimitys.
8. Komitea hyväksyy oman menettelytapasääntönsä.
9. Komitea valitsee toimihenkilönsä kaksivuotiskaudeksi.
10. Komitean kokoukset järjestetään tavallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa tai missä tahansa muussa komitean päättämässä sopivassa paikassa. Komitean kokoontuu yleensä vuosittain. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kokous päättää kokousten kestosta ja tarvittaessa tarkistaa sen. Päätös annetaan yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
11. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri huolehtii, että komitealla on käytössään tarvittava henkilökunta ja työtilat, jotta komitea voi hoitaa tämän yleissopimuksen mukaiset tehtävänsä tehokkaasti.
12. Yleissopimuksen päätöksellä saavat tämän yleissopimuksen perustetun komitean jäsenet palkkaa Yhdistyneiden Kansakuntien varoista yleiskokouksen päättämin ehdoin.
44 Artikla
1. Sopimusvaltiot antavat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin kautta komitealle raportin suorittamistaan toimenpiteistä, jotka vaikutavat tässä yleissopimuksessa tunnustettuihin oikeuksiin ja näiden oikeuksien nauttimisessa tapahtuneesta edistymisestä:
a) kahden vuoden kuluessa siitä, kun yleissopimus on tullut voimaan asianomaiseen sopimusvaltioon nähden;
b) sen jälkeen joka viides vuosi.
2. Tämän artiklan mukaisesti tehdyissä raporteissa on osoitettava niitä mahdollisia tekijöitä ja vaikeuksia, jotka vaikeuttavat tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämistä. Raporteissa on myös oltava riittävästi tietoja, jotta komitea voi saada kattavan käsityksen yleissopimuksen nuodattamisesta kyseisessä maassa.
3. Sopimusvaltion, joka on antanut komitealle laajan ensiraportin, ei tarvitse siitä seuraavissa1 b) kappaleen mukaisissa raporteissa toistaa aikaisemmin komitealle toimitettuja perustietoja.
4. Komitea voi pyytää sopimusvaltiolta yleissopimuksen täytäntöönpanoon olennaisia lisätietoja.
5. Komitea antaa joka toinen vuosi talous- ja sosiaalineuvoston kautta Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle raportin toiminnastaan.
6. Sopimusvaltiot julkistavat omat raporttinsa laajalti yleisölle omassa maassaan.
45 Artikla
Jotta yleissopimuksen täytäntööpanoa voitaisiin edistää tehokkaasti ja rohkaista kansainvälistä yhteistyötä sen kattamalla alalla:
a) eristyisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla Yhdistyneiden Kansakuntien elimillä on oikeus olla edustettuina tämän yleissopimuksen sellaisten määräysten toimeenpanon arvioinnissa, jotka kuuluvat niiden toimialueeseen. Komitea voi tarvittaessa pyytää erityisjärjestöä, UNICEF:ia ja muita toimivaltaisia yhteisöjä antamaan asiantuntija-apuayleissopimuksen täytäntöönpanossa niissä kysymyksissä, jotka kuuluvat kunkin toimialueeseen. Komitea voi pyytää erityisjärjetöjä, UNICEF:ia ja muita Yhdistyneiden Kansakuntien elimiä antamaan raportteja yleissopimuksen täytäntööpanosta niillä alueilla, jotka kuuluvat kunkin toimialueeseen.
b) komitea lähettä tarpeelliseksi katsomissaan tapauksissa erityisjärjestöille, UNICEF:ille ja muille toimivaltaisille elimille sopimusvaltioiden raportit, joissa pyydetään tai ilmaistaan tarve teknisistä neuvoista tai avusta yhdessä komitean omien huomioiden ja ehdotusten kanssa, mikäli niitä on näiden pyyntöjen tai tarpeiden suhteen;
c) komitea voi suositella yleiskokoukselle, että se pyytäisi pääsihteeriä suorittamaan komiten puolesta tutkimuksia lapsen oikeuksiin liittyvissä erityiskysymyksissä;
d) komitea voi tehdä ehdotuksia ja yleisiä suosituksia, jotka perustuvat tämän yleissopimuksen 44 ja 45 artiklan mukaisesti saatuihin tietoihin. Nämä ehdotukset ja yleiset suositukset toimitetaan kaikille asianosaisille sopimusvaltioille ja niistä ilmoitetaan yleiskokoukselle.
III OSA
46 Artikla
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille.
47 Artikla
Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
48 Artikla
Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki valtiot. Littymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
49 Artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan on talletettu kahdeskymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja.
2. Kunkin sopimusvaltion osalta, joka ratifioi yleissopimuksen tai liittyy siihen kahdennenkymmenennen ratifioimis- tai liitymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä tällaisen valtion oman ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.
50 Artikla
1. Mikä tahansa sopimusvaltio voi ehdottaa muutosta yleissopimukseen ja antaa muutosehdotuksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteerin on tämän jälkeen ilmoitettava sopimusvaltioille muutosehdotuksesta pyytäen näitä ilmoittamaan, jos ne kannattavat sopimusvaltioiden yhteistä kokousta muutosesityksen käsittelemiseksi ja siitä äänestämiseksi. Mikäli neljän kuukauden kuluessa tällaisesta ilmoituksesta vähintään yksi kolmasosa sopimusvaltioista kannattaa tällaisen kokouksen järjestämistä, pääsihteeri kutsuu kokouksen koolle Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa. Mikä tahansa muutosesitys, joka on hyväksytty läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden enemmistöllä alistetaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
2. Muutos, joka on hyväksytty tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti tulee voimaan kun sopimusvaltioiden kahden kolmasosan enemmistö on hyväksynyt muutoksen Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa.
3. kun muutos tulee voimaan, se sitoo niitä sopimusvaltioita, jotka sen ovat hyvksyneet. Muita sopimusvaltioita sitovat edellen tämän yleissopimuksen määräykset ja aikaisemmin mahdollisesti voimaan tulleet muutokset, jotka ne ovat hyväksyneet.
51 Artikla
1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille lähetetään ja hän toimittaa edelleen kaikille valtioille valtioiden ratifioinnin tai sopimuksen liittymisen yhteydessä tekemien varaumien tekstit.
2. Varaumaa, joka ei ole sopusoinnussa tämän yleissopimuksen päämäärän ja tarkoituksen kanssa ei sallita.
3. Varaumat voidaan milloin tahansa peruuttaa ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka ilmoittaa sitten asiasta kaikille valtioille. Tällainen ilmoitus tulee voiman päivänä, jona pääsihteeri ottaa sen vastaan.
52 Artikla
Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdeistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä kun pääshteeri on ottanut ilmoituksen vastaan.
53 Artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri määrätään tämän yleissopimuksen tallettajaksi.
54 Artikla
Tämä yleissopimus, jonka arabian- kiinan- englannin- ranskan- venäjän- ja espanjankielisen alkuperäiskappaleen tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet edustajat hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

1 commentaire:

DLM-ANIMATION a dit…

Un grand merci à Änisa Missaghi de 'Suomen UNICEF' pour la Convention en Finnois